Aarnion Taikahuurre

Taika on niitä hevosia, joiden kohdalla moni huokaa helpotuksesta nähdessään sukutaulun ja toteaa sitten hetken tuttavuuden jälkeen, että kyllä ne vanhemmat sieltä löytyvät. Onneksi kuitenkin vain sopivasti. Tamma on perinyt isältään energisyyttä, reippautta ja halun tehdä asioita, mutta ilman tämän pahimpia kärsimättömyyskohtauksia. Emältään se on saanut ripauksen omapäisyyttä, tervettä itsetuntoa ja kyvyn ilmaista hyvin selkeästi, mitä mieltä se kulloinkin asioista on. Lopputuloksena on hevonen, jonka kanssa arki on yleensä sujuvaa, mutta harvoin täysin tapahtumaköyhää. Varsana Taika oli sellainen tapaus, joka aina hieman herätti epäluuloa kaikissa. Ei siksi, että se olisi ollut yhtä mestarillinen ongelmien aiheuttaja kuin emänsä nuorena, vaan siksi että tamma oli aina ensimmäisenä tutkimassa kaikkea uutta eikä aivan käsittänyt mihin päänsä tunki. Jos tarhaan ilmestyi uusi vesisaavi, Taika oli jo tutkinut sen, usein ylösalaisin. Jos aidan viereen jäi kottikärryt, ne oli varmasti käyty tönäämässä nurin. Uteliaisuus onkin säilynyt aikuisuuteen asti, ja tamma suhtautuu uusiin asioihin enemmän kiinnostuksella kuin epäluulolla.

Käsitellä Taika on pääsääntöisesti varsin miellyttävä. Se seisoo hoitotoimenpiteissä hyvin, matkustaa asiallisesti ja suhtautuu arjen rutiineihin järkevästi. Toki tammalla on niitä päiviä, jolloin heikommat geenit nostavat päätään. Silloin loimi voi muka olla täysin väärin päin, riimunnaru mahdottoman painava tai ruokakärry käsittämättömän hidas liikkeissään. Mitään suuria kohtauksia ei kuitenkaan yleensä nähdä, vaan enemmänkin syviä huokauksia, korvien pyörittelyä epäluuloisena ja ilmeitä, joista jokainen ymmärtää palvelun laadun olevan jälleen kerran ala-arvoista.

Ratsuna taika on hyvällä asenteella toimiva tamma. Se on ahkera, yritteliäs ja pitää siitä, että sillä on selkeä tehtävä suoritettavanaan. Tamma liikkuu omalla moottorillaan eteenpäin, mutta ei kuitenkaan kuumene tai hosu turhaan. Ratsastajalle jää tunne siitä, että hevonen on aidosti mukana tekemisessä eikä vain suorita pakollista työvuoroaan. Kouluratsastuksessa Taika on miellyttävä ja tasainen. Sillä on kolme laadukasta askellajia, joissa on mukava istua, ja se kantaa itseään hyvin ilman jatkuvaa muistuttelua. Tamma ei ehkä ole sellainen kouluratojen tähtiloisto, joka kerää katseet jo pelkällä sisääntulollaan, mutta se tekee työnsä huolellisesti ja luotettavasti. Pieni herkkyys näkyy tammassa, sillä pienet avut riittävät pitkälle, eikä jatkuva puristaminen tai nyppiminen kuulu tämän tamman kanssa menestysreseptiin.

Taikan todellinen osaaminen näkyy esteradalla. Puomit saavat tamman silmät syttymään aivan eri tavalla kuin mikään muu arjessa. Esteillä se muuttuu määrätietoiseksi, tarkkaavaiseksi ja aidosti innostuneeksi. Taika ei ole mikään päätön kaahottaja, mutta sillä on juuri sopivasti eteenpäinpyrkimystä, rohkeutta ja itseluottamusta. Se lukee tehtäviä nopeasti, korjaa toisinaan ratsastajansa pieniä virheitä ja suhtautuu uusiinkin esteisiin yleensä enemmän mielenkiinnolla kuin epäilyksellä. Hyppy on pyöreä, voimakas ja huolellinen, eikä tamma jätä jalkojaan helposti puomeihin.

Maastossa Taika on reipas mutta järkevä. Se etenee mielellään korvat hörössä tutkimassa maailmaa, mutta harvemmin kehittää omia ohjelmanumeroitaan. Jos jokin asia säikäyttää, ensimmäinen reaktio on yleensä pysähtyä katsomaan eikä poistua paikalta ääntä nopeammin. Rohkeutta löytyy sen verran, että erilaiset maastoesteet, vesipaikat ja kummalliset metsän asukkaat kohdataan yleensä ilman suurempaa draamaa. Toisia hevosia kohtaan Taika on melko neutraali. Se tulee toimeen useimpien kanssa, mutta ei koe tarvetta hankkia koko tallin laajuista ystäväpiiriä. Muut saavat elää elämäänsä, kunhan eivät tule liian lähelle sen heinäkasaa. Tammassa on tiettyä arvokkuutta, joka saa usein muut hevoset väistämään sitä ilman suurempia keskusteluja.