Loisteen Kuutar

Päiväkirja

04.01.2023 – Hyvänmielen maastoilureissu

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Vai miten se nyt sit meneekin. Kujeet pysyy samoina päivästä toiseen kun omistaa hevosia, tai ainakaan muutokset ei ole niin silmissä näkyviä. Varsinkaan jos niitä on yksi iso tallillinen. Omat päiväni saan käytettyä hyvin suunnittelemalla hevosten treeniaikatauluja, olemalla mukana nuorten hevosten sisäänratsutuksessa sekä hoitamalla siittolan puolta tulevien ja menevien siemenlähetysten parissa. Mutta aina joskus iskee se hetki, kun pitää kaivaa naftaliinista se luotettavin suomenhevosratsu ja lähdettävä sen kanssa nauttimaan kimmeltävistä lumihangista. Niinpä lapsihevosten koulupäivän jälkeen ilmoitin ottavani Tarjan itse liikutukseen tänään.

Hain tamman tarhastaan, jossa se katseli rennosti tallipihan tapahtumia. Talutin tamman talliin, jossa se hörähti ovella tervehdyksensä pesupaikalla kiinni olevalle oriille Pöystilän Hallusinaatio. Ori höpisi tammalle takaisin puhinaa ja örinää, mutta Tarja oli jo menettänyt siihen mielenkiintonsa. Riisuin loimet tammalta karsinassa pois, tein pikaisen harjauksen kiiltävälle talvikarvalle ja pohdin siinä samalla pitäisikö tamma klipata lähiaikoina. Ravistin päätäni, nyt ei ollut aika miettiä työasioita. Vain minä ja Tarja. Hain tamman varusteet ja kohta jo kävelimmä ulos tallinovesta iltapäivän auringonsäteiden loistaessa vielä tallipihan yllä.

Maastoon päästyämme kävelimme ensin pienen pätkän tien laitaa, ennen kuin metsän rajassa erkaantui pieni polku jota lähdimme seuraamaan. Se vei ylös rinnettä ja toiselta puolen alas, loppuen yhtä nopeasti kuin alkoikin. Keräsin ohjia päästessämme pellon laitaan, ja ohjasin tamman hankeen. Siirryin raviin, ja annoin tamman hölkkäillä pellon reunaa verkkaisessa tahdissa. Korvat höröllä tamma kulki kevyellä ohjastuntumalla mukavassa temmossa kuitenkaan turhia kiihdyttelemättä. Otin muutaman pätkän välissä käyntiä, sillä lunta oli varsin reilusti ja tamman puuskuttava hengitys höyrysi kylmässä ilmassa. Huomasin että aurinko alkoi olla laskemassa, joten siirryin laukkaan ja annoin tamman keinua tasaisesti allani unohtaen kaiken stressin hetkeksi.

Pienen laukkapätkän jälkeen käänsin Tarjan kohti metsäpolkua ja tallia. Tamma oli kevyessä hiessä, ja tallinpihaan päästyämme jo osittain kuivunutkin. Vauhtia olisi ollut yhä tammassa, ei selvästikään ikä paina vielä yhtään vaikka kilometrejä onkin jo alla. Talutin tamman suoraan pesupaikalle sen ollessa tyhjillään. "Pysyhän siinä hetki" mutisin tammalle, ja kävin hakemassa sen karsinan luota riimun. Siinä Tarja seisoi liikkumattomana kun palasin, kuten kunnon ratsu tekeekin. Varusteet pois, lämpimällä vedellä hiet ja muutama villaloimi niskaan jottei tulisi kylmä. Noudin vielä kylmäyssuojat tammalle, saisi spa hetkensä jälkeen hoidella kinttujaan vielä tovin. Kävin myös tekemässä rehuhuoneessa tammalle lämpimän mash veden, jonka se imikin nautiskellen kitusiinsa.

Lopuksi vein tamman karsinaansa, jossa sillä odotti jo iltaheinät valmiina. Hetken vielä supattelin salaisuuksia tamman korvaan ennen kuin jätin sen nauttimaan heinistään. Tällä akkujen latauksella jaksaakin sitten suorittaa ainakin tämän päivän työt loppuun. Putsailin vielä kaikessa rauhassa tamman varusteet ja kävin kirjoittamassa muutamalla sanalla tamman treenivihkoon ratsastuskerran speksit. Vielä olisi muutama hevonen vailla liikutusta tälle päivälle.

31.03.2023 – ERJ Laatuarvostelu

Tätä päivää oli jännitetty entuudestaan. Tiesinhän sen että Tarja on huippuhieno ja kiva suomenhevonen, mutta silti se on joka kerta yhtä jännittävää viedä oma hevonen muiden arvosteltavaksi. Tamma sai perusteellisen pesun jo edellisenä päivänä ja yöksi loimitin sen jotta se olisi aamulla puhtaana kohti korkeloita. Aamuvarhain lastasimme tamman traikkuun ja suuntasimme matkamme kohti arvostelua. Paikanpäällä oli melkoinen hyörinä, ja bongasinkin muutaman muunkin suomenhevosen alueelta. Meidän vuoromme olisi päivän loppupuolella, mikä ei tosiaankaan laskenut jännitystä. Tarja onneksi käyttäytyi mallikkaasti.

Ensimmäisenä vuorossa oli tamman rakennearvostelu. 7,5 pistettä oli varsin kelpo suoritus suomenhevoselle puoliveristen joukossa. Olin tähän siis tyytyväinen, sillä se ei ollut edes päivän huonoimpia pisteitä. Kilpailu-uraltaan Tarja pokasi täyden rivin 20 pistettä, juuri se mitä tultiinkin hakemaan. Seuraavaksi pisteytettiin tamman suku ja jälkeläiset. Ansaitusti tamma sai suvustaan 14 pistettä, mutta hämmennystä herätti jälkeläispisteiksi vain 12 pistettä. Oman porukkamme kesken supattelimme asiasta, mutta ehkäpä tähänkin on jokin selitys. Jäimme siis odottelemaan vielä viimeisiä pisteitä, joita niitäkin Tarjalle siunaantui 14,5 pistettä. Yhteensä 88 pistettä ja ERJ-III palkinto. Vain muutaman pisteen päässä siis seuraavasta palkintoluokasta.

Loppujen lopuksi Tarja antoi itsestään tuomareille kaiken, me annoimme kaiken ja enempään ei olisi edes pystytty. Tyytyväisinä lähdimme kotimatkalle uuden laatuarvostelupalkitun tammamme kanssa! Emmekä edes päässeet kotipihaan kun arvostelutilasuuden pitäjät jo soittivat perään pahoitellen laskuvirhettä, sillä Tarja sai kuin saikin jälkeläisitään täydet 20 pistettä. Se tarkoittaa sitä, että tamman arvostelupalkinto nousi siis ERJ-II! Eiköhän tätä sovi juhliakin jo kotio päästyämme.

Ei valmennusmerkintöjä.