Kuuraviima

Päiväkirja

30.04.2023 – Sjöholmassa KRJ-Cupissa

Aamu oli kolea auringon noustessa taivaanrannasta, mutta Aarniometsän pihamaalla oli jo täysi tohina päällä. Tänään kisattaisiin Stall Sjöholmassa KRJ-Cup kilpailussa, ja tälläkin kertaa tallilta oli lähdössä joukko kilpahevosia näyttämään osaamistaan. Vilma on tasan vuosi sitten kilpaillut samaisen tallin järjestämässä Cupin osakilpailussa sijoittuen silloin helppo C luokassa 3. Tänään olisi revanssin aika. Voiponi oli saanut edellisenä iltana suihkun ja nyt sen jokainen karva oli viimeisen päälle mintissä ja harja sykeröitynä. Tamman karsinan edessä odotti jo kuljetussuojat, noudin vielä kevyen kuljetusloimen ja kelloa vilkaistuani oli aika laittaa tamma valmiiksi.

Taluttaessani Vilman pihalle, suuntasin tallin ovea lähimmän rekan luokse. Hopsan, ja voipallero kipusi siltaa ylös autoon ja kääntyi siivosti omalle paikalleen. Valkoinen Lita-poni oli jo autossa ja tervehti matalasti höristen Vilmaa. Tammat jäivät hamuamaan heinäverkoista korsia rauhassa sillä välin kun lastasimme samaan autoon vielä Lailan, Tuiren, Näkkärin ja Dimman. Tammajoukkio oli näinollen kasassa ja saatoimme nostaa sillan ylös ja lähteä jo köröttelemään kohti kisapaikkaa, johon tuli melkein tunti ajomatkaa.

Perille päästyämme otimme muutaman tallityöntekijän kanssa tammat ulos autosta ja kävelytimme niitä hetken. Vilma toisessa kädessä ja welsh tamma Lita toisessa kiersin kerran kisa-alueen ympäri jotta tammat saivat tutustua paikkoihin. Kumpikin tosin näytti siltä että sillä ei niin väliä ole mihin tultiin. Autolle palattuani aloimme laittamaan ensimmäisessä luokassa starttaavia hevosia valmiiksi. Vilma lähinnä nuokkui silmät puoliummessa. On siinäkin kilparatsu. Kiltisti se otti kuolaimet suuhunsa ja nousinkin sen selkään ensimmäisenä jotta pääsisin verkkaamaan rauhassa. Kilpailualueella alkoi käydä jo melkoinen kuhina. Aarniometsän toinen rekkakin oli jo saapunut, mukanaan muutama poniori. Näin Milenan nousevan poniori Valtsun selkään, joten suuntasimme samaa matkaa ulkokentällä järjestetylle verryttelyalueelle.

Yritin saada Vilmaa hereille ja avuille, mutta jotenkin pallero tuntui tänään tahmealle. En jäänyt juurikaan hinkkaamaan yksityiskohtia, sen sijaan annoin tamman laukata melko pitkänä muutaman kierroksen reipasta laukkaa. Itse startti olisi maneesissaa. Tallityöntekijät ottivat Vilman kävelemään hetkeksi kun itse verkkasin toisen hevosen välissä, mutta pian oli jo aika siirtyä Vilman kanssa odottamaan vuoroa. Huokaisin. Niin tuntui Vilmakin tekevän.

Rata meni ihan kelvollisesti. Pieni stiplu tuli lisätyssä ravissa, mutta muuten rata oli siisti ja suoritimme kaikki vaaditut tehtävät. Luokassa oli yhteensä 84 osallistujaa, joten en jäänyt seuraamaan juurikaan tuloksia. Kunnes Milena huusi verryttelyalueen laidalta että Vilma voitti luokkansa! Mitä ihmettä? Ilmeisesti näytin siltä etten aivan ymmärtänyt mitä juuri kävi koska Milena toisti ilouutisen samalla nauraen. Äkkiä kilparatsun selkään ja palkintojenjakoon, jossa voipallero näytti juuri niin tyytyväiseltä itseensä kuin vain voittaja voi olla.

29.05.2023 – Tule jo kesä

Kesän tulon melkein haistoi jo ilmassa ja onhan kohta jo kesäkuu. Linnut sirkuttavat minkä kerkiävät, ensimmäiset ötökät jo surisevat ilta-auringossa edestakaisin. Ja karvanvaihtokin alkaa olla vihdoinkin takanapäin. Vilma oli kumman kevyesti vaihtanut karvansa tänä keväänä, kun yleensä se on vielä kesäkuunkin puolella villahousut jalassa. Olihan toki tammaa hieman aktiivisemmin loimitettukin ja jopa klipattu kertaalleen alkutalvesta. Aamutalli tullessani tekemään, hörisi voipalloponi karsinassaan aamumurojensa perään. Ensimmäiset heinät hevoset olivat jo saaneet hetkeä aikaisemmin, joten ne tiesivät että kohta ruokakärry rämistelisi käytävää pitkin. Vilmalle litran verran kauraa ja toinen mokoma Basic Mix täysrehua. Tamma alkoi mupeltaa innokkaasti ruokakipponsa pohjalta ruokiaan, ettei vain kukaan tulisi toisiin aatoksiin. Kun kaikki tallin hevoset oli saanut nappulat, kävin vielä laittamassa Vilmalle illaksi valmiiksi ämpäriin turpoomaan ilta Greenline satsin. Hieman ahneena eläimenä se onneksi juo mielellään löysän puuronsa.

Aamuruokinnan jälkeen tarhasimme suurimman osan hevosista, vain aamutreeniin menevät jäivät sisälle. Vilmalle oli tälle päivälle suunniteltu palauttava maastoilu. Edellispäivänä se oli hypännyt Kaihovaarassa 100cm radan, ollen toisena luokassa. Kävin juomassa pikaiset aamukahvit ja palasin sitten talliin laittamaan tamman valmiiksi. Jännesuojat etujalkoihin, suitset päähän ja kypärä omaan päähän. Vilma odotti kiltisti jakkaran vierellä kun kiskoin itseni tamman selkään. Myös eilisissä kilpailuissa sijoittunut Elsa -poni lähti mukaan maastoon Milena ratsastajanaan. Annoimme tammojen kävellä pitkin ohjin, samalla kun kertasimme eilisen reissun menestystä. Myös tallin omaa kasvatusta oleva Safira -tamma oli napannut sijoituksen samaisista kilpailuista, joten reissu oli ollut vaih yhtä juhlaa. Vilma askelsi rennosti allani, vaikka vierellä maastokaveri aina ajoittain kuvittelikin näkevänsä puskissa vihreitä ukkeleita. Päästyämme autottomalle metsäautotielle, siirryimme raviin ja jatkoimme kiemurtelevaa tietä reippaassa vauhdissa. Annoin Vilmalle hieman ohjaa, jotta tamma saattoi kulkea pitkässä ja matalassa muodossa venyttäen koko kehoaan. Tyytyväiset pärskähdykset kertoivat tamman nauttivat retkestä.

Lopun matkaa kävelimme reippaassa käynnissä, eikä kumpikaan ollut hikinen palattuamme tallipihaan. Talutin Vilman karsinaan, jossa se ensitöikseen kävi piehtaroimassa otettuani suitset siltä pois. Tarjoili tammalle vielä haaleaa mashvettä, jonka se ryysti vauhdilla viimeistä tippaa myöden. Talutin kultaisen tamman ulos ja päästin sen tarhaansa jossa sen tarhakaverit Dimma ja Näkkis jo nautiskelivat auringon lämmöstä. Vilma on kyllä kertakaikkiaan varsinainen hyvänmielen hevonen.

Ei valmennusmerkintöjä.