Leijonamieli

Päiväkirja

12.02.2023 – Ei paina ikä

Vaikka Leevi kilpaileekin nykyisin harvemmin ikänsä vuoksi, on se silti säännöllisessä treenissä jotta pysyy kunnossa ja valmiina starttaamaan jos sopivat kinkerit löytyvät. Jostain syystä harvoin itse nykyään päädyn orin selkään, se kun tuppaa olemaan muutaman ratsuttajamme lemppariratsuja selkeästi. Tänään olin tosin päättänyt itsekin kiivetä orin selkään ja tehdä sen kanssa kevyen läpiratsastuksen. Keväinen aurinko pilkisteli pilvien välistä hakiessani ulkoa sisälle punaisen orin. Leevin oli pakko hirnua kimeästi tallin ovella, mutta pöhinästä huolimatta ori malttoi kävellä narun päässä kiltisti pesupaikalle. Kiinnitin oriin kahdenpuolen kiinni, jotta voisin sen varustaa kaikessa rauhassa.

Milena on yksi reippaista työntekijöistämme, ja tämä olikin jo tuonut Leevin satulan, suitset ja suojat odottamaan. Nainen oli jo jatkanut toisen hevosen purkamiseen treenistä joten otin Leeviltä itse loimen pois ja harjasin sen pikaisesti. Ori oli juuri edellisellä viikolla klipattu joten sen sileä hohtava karva ei montaa sipaisua tarvinnut. Laitoin etusiin jännesuojat, taakse hivutussuojat ja hetken miettimisen jälkeen hain vielä etusiin putsit. Orilla oli tapana energisenä kopsutella ajoittain kenkiä irti, joten ajattelin yrittää varautua jottei kenkää tarvitsisi lyödä uudelleen. Rauhoittelin oria samalla puuhaillessani, se kun ei liiemmin välittänyt käytävällä liikkuvista muista hevosista. Hapan ilme kertoi kaiken, mutta muuten ori onneksi malttoi odottaa treeniin pääsyään.

Satuloin orin vielä ja kiinnitin omaan päähäni kypärän. Ei muutakuin ori irti ja menoksi. Päädyin kivasta säätä huolimatta menemään maneesiin, sillä se oli tyhjillään ja halusin saada oriin kulkemaan mahdollisimman letkeästi. Nousin jakkaralta selkään ja annoin Leevin kävellä pitkin ohjin alkukäynnit. Hyvin pätevänä ammattilaisena kirjoitin samalla muutaman viestin puhelimellani, onneksi Leeviin pystyy luottamaan useimmiten. Eikä se nytkään pettänyt luottamustani. Saatuani kirjalliset työt tehtyä, keräsin ohjia ja aloin jumpata oria väistöin ja kooten liikettä. Leevi pöhisi kevyesti keskittyessään tehtävään. Ori vastasi kivasti apuihini, mutta vaati samalla keskittymistäni etenkin kootessa jottei levähtänyt liian aikaisin.

Teimme ravissa myös samaa tehtävää, kumpainenkin keskittyneenä tekemiseen. Nautin oriin kivoista askellajeista ja sain todella hyvää väsitöä oriilta myös ravissa. Kunnes pakka levisi kerrasta pitkin maneesinpohjaa. Tai siltä se tuntui. Talliin vievät ovet aukesivat yhtäkkisesti ja säikähdimme molemmat sitä. Leevi tempaisi pään ilmaan, reisieni välistä tuntui hevonen häviävän ja sitten mentiin. Muutaman hyppykoikkaloikan jälkeen sain oriin jälleen hallintaani, mutta kaikki se tarkkaavaisuus oli kadoksissa orin pöristellessä tuohtuneena. Milena huikkasi pahoittelut ja talutti Molli orin maneesiin aikomuksenaan jumpata sen kanssa. Leevi ei happamalta naamaltaan enään muuttunut niin tasaiseksi kuin se oli ollut ennen lähtöjä, joten ravailin sitä vain eteenalas hetken ennen kuin siirryin ulos sen kanssa kävelemään tallitielle loppukäynnit. Turhaan enään yritin väkisin saada oria asettumaan kun kerran keskittymisen menetimme.

Takaisin talliin päästyämme talutin oriin pesupaikalle ja riisuin siltä varusteet pois. Letkuttelin hetken kylmällä vedellä orin etusia ja tarjosin haaleaa mash -vettä. Leevi ryysti juomansa tyytyväisenä. Loimi päälle, ori tarhaan ja seuraavan ratsastettavan kimppuun.

Ei valmennusmerkintöjä.