E.N. Valtiatar

Päiväkirja

19.05.2022 – Muuttopäivä (kirj. omistaja)

Eveneverin tallin suomenhevoset sekä ponit olivat tehneet jo muutaman päivän ajan muuttoa Aarniometsään. Vaikka yhteistyö tulee jatkumaan tiiviinä, olisi näin parempi jotta suomenhevosetkin pääsisivät oikeuksiinsa. Melkein vuotias Tarina oli tämän päivän muuttokuormassa. Se oli muutamia viikkoja takaperin vieroitettu emästään Tarjasta, joka oli samalla muuttanut ensimmäisten joukossa Aarniometsään. Tarina tarhaili aamupäivän yhdessä Kukkiksen kanssa, voikon 5 vuotiaan tamman kanssa. Sen lisäksi että tammat ovat puolisisaruksia samasta isästä, niistä oli tullut toisilleen erottamattomat kaverit Tarinan vieroituksen jälkeen. Mennessäni hakemaan tammoja sisälle, ne kyhnyttivät toisiaan antaumuksella. Onneksi näitä kaveruksia ei tarvitse erottaa muuton takia!

Talutimme tallityöntekijän kanssa tammat sisälle ja kiinnitin Tarinan käytävälle. Se seisoi esimerkillisesti paikoillaan katsellen ympärilleen uteliaana. Laitoin varsalle jalkoihin vain jännesuojat ja kumibootsit, turhaan sitä stressaamaan ylisuurilla kuljetussuojilla. Vaihdoin vielä tukevamman nahkariimun nailonriimun tilalle ja lähdimme sitten hevosautoa kohti. Kukkis edellä ja Tarina heti häntäjouhissa kiinni perässä. Että se onkin fiksu ja luottavainen varsa! Kiinnitin tamman kuljetusauton toiselle paikalle ohjaamosta päin. Autoon tulisi vielä connemaratamma Fiina. Kun kaikki tammat olivat autossa valmiina, suljimme takasillan ja lähdimme ajamaan kohti Aarniometsää. Auton kamerasta tarkkailin Tarinaa, aivan rauhassa se näytti matkustavan.

Muutaman tunnin matkan jälkeen olimme vihdoin perillä! Auton pysähtyessä nytkähtäen pihaan, kuulin jo Tarinan hirnuvan autossa. Sille selkeästi matkustus riitti! Varmistin että karsinat ovat valmiina ja avasimme lastaussillan. Varsa kuopsutti jo kärsimättömänä ja yritti kurkkia väliaidan takaa maisemia. Ensin Fiina ulos, sitten oli Tarinan vuoro. Mutta kuinka ollakkaan, rampin ylpäässä reipas varsa jähmettyi liikkumatta jalat levälleen. Koitin kannustaa sitä tulemaan rohkeasti, mutta varsa oli päättänyt jäädä autoon. Rapsuttelin varsaa rauhoittavasti sillä välin kun tallityöntekijämme kävi irroittamassa Kukkiksen ja talutti sen vierelle. Kukkis edellä, Tarina otti pari haparoivaa askelta ja loikkasi sitten kertarysäyksellä maahan saakka! Osasin odottaa onneksi sitä ja annoin narusta tarpeeksi pituutta jotten tuiskahtanut mukana naamalleni. Koko pieni suomenhevosen alku tärisi jännittyneenä sen hirnuessa kimeästi tervehdyksen. Pian se kuitenkin rauhoittui sen verran että pääsimme taluttamaan tammat talliin viereisiin karsinoihin. Ei onneksi mennyt kauaa kun Tarina rauhoittui karinaansa. Kyllä siitä vielä iän myötä tulee varsin mallikas kilpahevonen.

Ei valmennusmerkintöjä.