Perustiedot

Luonnekuvaus

Hanna on temperamenttinen, mutta kuitenkin toimiva ja osaava kilpahevonen. Se muutti Suomeen jo kisanneena ja ratakokemusta saaneena, mutta kauneimpaan kukkaansa se puhkesi päästessään uuden kotinsa rutiineihin kiinni. Selkeästi Hanna herkkänä ja ajoittain kuumahkonakin tammana tarvitsee säännölliset rutiininsa, koska pitkän muuttomatkan jälkeen se oli selkeästi poissa balanssistaan. Ensimmäisen kesän tamma vietti laitumella, jonka jälkeen se oli aivan eri hevonen kuin saapumispäivänään. Hanna nauttiikin kesällä laiduntamisesta, tosin ei tammaa ole koskaan tarvinnut maanitella töihinkään lähtemään.

Ratsuna holsteiniläisemme on hyvin tarkka ja osaava, muttei kuitenkaan anteeksiantavainen jos ratsastaja ei osaa asiaansa. Se ei ole lainkaan kokemattoman ratsastajan hevonen, mutta opettaa kyllä tarkkuuteen ja huolelliseen ratsastukseen. Tamma kun on, Hannaa ei parane jäädä puristamaan tai nyppimään ohjista. Sen sijaan pehmein ja vakain avuin ratsastettuna tamma hyppää vaikka kuuhun ja takaisin. Kouluaidoissa tamma saattaa olla kuuma ratsastaa, eikä sen kanssa kannata jäädä hienosäätämään jokaista kiemuraa. Siroksi hevoseksi liike sillä on suurta ja askel matkaavoittavaa, joten alkuverkaksi sopii hyvin maastossa laukkailu jollei pelkää vauhtia.

Herkkänä tammana hoitajalta vaaditaan paljon pinnaa, kylmiä hermoja sekä aikaa. Hannaa on aivan turha yrittää pakottaa mihinkään, jollei sitten halua todeta lopun päivää tuijottavansa uppiniskaista hevosta silmästä silmään. Hanna voittaa sen mittelön. Kyljistä tamma on herkkä, joten loimittaessa on parempi koskea reilusti kuin jäädä hipelöimään ylimääräistä. Kengittää ja kuljettaa se on kuin muut kilpahevoset, kunhan se saa oman aikansa eikä kiireellä riuhtomista.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Porrastetut :

21.07.2023 - Grand old lady

"Ai siis meinasit lähteä vai tolla kärttyisellä vanhalla akalla?" naureskeli uusi ratsuttajamme Jonathan kun ilmoitin ottavani Hannan ratsukseni nuorten hevosten maastoretkelle. "Joo, meinaatko ettette pysy nuorison kanssa meidän perässä?" kuittasin takaisin, jolloin sain vain jotain epäselvää jupinaa vastaukseksi. Noudin ruunikon tamman satulan ja suitset satulahuoneesta, nappasin harjakassin matkaani ja vein tavarat tamman karsinan eteen. Kaltereiden välistä katseli tympääntynyt tamma, joka imuroi viimeisiä heiniään karsinastaan. Annoin Hannan syödä rauhassa irti samalla kun harjasin pikaisesti, vaikka sainkin muutaman happaman katseen. Hetken kuluttua tamma oli varusteissaan ja talutin sen pihalle.

Maastoon oli lähdössä kaksi 3v ratsunalua, kenttäratsu Kukka ja kouluratsu Siira. Kumpikin oli maastoillut jo muutaman kerran, mutta selkeästi nuoret hevoset tarvitsivat vielä vanhemman hevosen henkistä tukea. Hanna oli jo malttamaton lähtemään, olihan se 25v iästään huolimatta yhä täydessä terässä. Jollei harmaita karvoja kasvaisi tammasta sieltä täältä, ei siitä moni olisi uskonut sen olevan jo eläkeläinen. Kun kaikki ratsastajat olivat valmiina, ohjasin Hanna edellä pienen seurueemme kohti tallitietä ja hiukan sitä käveltyämme käännyimme ajotieltä pois pienemmälle metsäautotielle. Reitti olisi sopiva nuorille, sillä sen varrelle mahtui turvallista pohjaa ravailla eikä vilkasta liikennettä olisi juuri lainkaan.

Hanna selkeästi tunnisti reitin, sillä sain itse nauttia lähinnä kyydistä. Vanhalla tammalla askel oli yhä matkaavoittavaa, ja muutaman kerran jäimmekin hieman odottamaan nuorisoa. Etenkin Siira oli säikkyvinään tienreunalla melkein kaikkea. Hanna jo nyppi kärsimättömänä ohjia, joten keräsin ohjat kasaan ja siirryimme tiiviissä possujonossa raviin. Sain puhella rauhoittavasti ratsulleni, jottei se lähtisi kiihdyttelemään. Yrittipä vanhus kerran jotain peuraloikan tapaistakin, mutta pidin itseni vain lähellä satulaa ja pidätin kevyesti ohjista jotta sain taas vauhdin tasaiseksi. Olimme sopineet ottavamme laukkaa lyhyen suoran, ja siirryimmekin hallitusti laukkaan suoran auetessa. Hanna olisi halunnut lisää vauhtia, selkeästi se tiesi että täällä on laukattu ennenkin. Sain tehdä melkolailla töitä, jotta sain tamman pysymään nuorison tahdissa ilman että korttipakka leviäisi aivan joka suuntaan.

Maastoreissusta selvittiin ehjin nahoin, vaikkakin pienen hien kirvoittamina. Lämpötila huiteli +23 pintaan kun talutin yhä eloisan tamman sisälle tallin viileyteen. Pesupaikalla laskin haaleaa vettä tamman päälle, jotta kevyt hiki peseytyisi pois iholta. Hannan oli tarkoitus päästä laitumelle loppupäiväksi, joten juotin sille ämpärillisen melassivettä. Hyönteisloimi vielä niskaan ja kohti laidunta. Tamma oli ollut koko kesän pätkissä varsallisten tammojen laumassa, jossa se piti varsoille tiukkaa kuria. Kimeästi hirnuen se lähtikin laukaten kohti kauempana laiduntavaa laumaa, jotta kaikki tietäisivät kuka on saapunut lauman keskuuteen.

varusteet © Equestrian pro

Loimitus

Kuivatus : vohveliloimi, villaloimi
Kesällä : hyönteisloimi jos paljon ötököitä
Sateella : vuoreton sadeloimi + kaulakappale
Sateella alle +10c : 50g talliloimi, vuorellinen sadeloimi + kaulakappale
Pakkasella +0c - -10c : 100g talliloimi, 150g toppaloimi + kaulakappale
Pakkasella -10c - -20c : 100g talliloimi, 250g toppaloimi + kaulakappale

Ruokinta