Llanwenarth Willow

Willow on epäilemättä se, joka rakastaa eniten mutakylpyjä (luojalle kiitos hän ei sentään ole kimo) ja joka löytyy ulkoa paksun mutakerroksen alta. Koska Llanwenarth Studin laitumet eivät myöskään ole enää parhaimmassa vedossa, ovat nämä hänen kauneusrutiininsa liki päivittäisiä. Willow ei todellakaan ole mikään hienohelma, vaan vaikka rapakon löytäessään jää loiskuttelemaan ja leikkimään vedellä eikä ruualla tahrittu naamataulukaan ole uusi villitys.

Uteliaana tyttönä Willow on aina sullomassa päätään joka koloon ja osaa olla kaikessa sosiaalisuudessaan toisaalta vähän ärsyttäväkin. Kaikkea pitää tutkia, haistaa, maistaa; ja siinä kohtaa kun revitään pienillä naskaleilla hoitajan taskuja irti, alkavat ärräpäätkin lennellä! Nuhteluita saadessaan Willow loukkaantuu, näyttää kotvan hapanta naamaa ja sen jälkeen villi sielu alkaa etsiä uusia seikkailuja. Muistathan sulkea oven Willowta hoitaessa, sillä se lähtee muina miehinä helposti vaeltelemaan hoksatessaan jotain kiinnostavaa!

Nuorempana Willow oli hyvin herkkä äänille, eikä sietänyt kovia ääniä alkuun ollenkaan. Siitä on siedätytty jo ihan kunniakkaasti, mutta kova pauke yhdistettynä jalasta kiinnipitämiseen ei tule kuuloonkaan. Toisin sanoen, kengitysyritykset ovat jääneet historiaan. Tätä nykyä Willow ainoastaan vuollaan.

Kun itse tekee niin tietää mitä tilaa. Henkseleitä voi toki paukuttaa Willown lempeydestä ja miellyttävästä käsiteltävyydestä, mutta vähän saa hattua puristaa kouraan kun puhutaan tamman osaamistasosta ratsain. Eihän tästäkään kasvatista mitään liitokaviota tai estetykkiä syntynyt. Tai mistä sitä tietää josko näin olisi käynyt, mikäli tilalla olisi riittävän osaava ratsuttaja. Vaan kun tässäkin asiassa nojataan lähinnä Monan varaan (Gwyneth ei sanojensa mukaan nouse enää nuorikoiden selkään huonon lonkkansa vuoksi), jää kapasiteetti monesti puolitiehen. Hänelle tuppaa riittämään, että ponista löytyy kaasu ja jarru, ja lisäpisteitä tulee jos poni sietää monenlaisia ratsastajia. Sellainen Willow kyllä on ja sitä on liikuttavaa seurata töpöttämässä menemään suvun pienimmät selässään. Se on ratsuna vähän hidas ja kankea, sekä rehellisen läpiratsastuksen tarpeessa. Maahankaivettuja kavaletteja Willow "hyppää" mielellään (eli nipin napin nostelee ravissa jalkojaan niin etteivät ne kolahda puomeihin), mutta isommille esteille kieltää helposti ellei sitä tosissaan patista yli.

Omiaan Willow on metsässä rymytessä. Siellä kun ei tarvitse venytellä lapoja tai pistää juuri muutenkaan tikkua ristiin, vaan voi painella menemään omaa tahtia ja olla oman elämänsä seikkailijatar. Jos kentällä Willow oli hidas syttymään, niin toista on metsissä samoillessa. Ja kyl maar Willowstakin lähtee vauhtia, kun laukkasuora aukeaa edessä ja antaa vain mennä!

Luonne © kasvattaja