Pöystilän Helmiina

Helmi, Helmiina, Helmi-Leena, Heluna. Valitse itse. Varmaa on se että tämä pyörylätamma omaa yhtä monta kutsumanimeä kuin alteregoakin. Yhtenä päivänä hellanlettas mussukka, toisena kiukkuinen kuin pistetty sika, kolmantena ratsastuskoulun uraa kiertävä poni. Ja jottei siinä vielä olisi kaikki, on se myös varsin ratakireä estetykki. Annettakoot sille siis anteeksi kaikki muu, paitsi ne päivät kun se vain suoraansanoen kieltäytyy tekemästä yhtään mitään. Silloin on parempi antaa olla, joku toinen päivä voi olla parempi jälleen.

Jottei elämä punaisen tamman kanssa käy liian pitkäveteiseksi, ei sillä että Helmi-Leena olisi ylipäätään tylsä, on se ansaitusti saanut tallin raskaimman eläimen arvonimen. Jossei se olisi pirun pätevä esteillä, olisin sen luultavasti ajat sitten jo laittanut laitumeen varsomaan varsoja lopun ikäänsä. Jo tallissa satulan laitto huonoina päivänä on oma sirkustemppunsa, saati että tamman selkäänkin pitäisi päästä. Ei, se ei ole kipeä. Niin moni eläinlääkäri sen on aikanaan tutkinut, eikä siitä muuta vikaa löydy kuin huono luonne. No mutta, jos nyt jo pääsit punaisen kyytiin, onkin sitten loput helppo homma. Ratsastaa tamma on hyvin herkkä ja suomenhevoseksi kevyt edestä. Se ei siedä kiskomista, puristamista, epätasaista kättä tai yhtään mitään muutakaan mikä voisi häiritä sitä. Oikean ratsastajan, kuun asennon ja ties minkä ollessa kondiksessa, tarjoilee tamma kuitenkin varsin näyttävää menoa. Se suorittaa kiitettävästi helpolla tasolla kouluratsastuksessa, luultavasti olisi myös kyvykäs vaativammallekin tasolle jos sen sinne joku jaksaisi viedä.

Esteillä Helmi onkin ihan stara. Se hyppää lähes mitä vain, miten vain ja koska vain. Parhaimmillaan se on kun ratsastaja antaa tammalle riittävästi tilaa tehdä ratkaisuja, eikä jää kiskomaan liiaksiin. Vaikka ulkomuoto ei ole se kaikista ratakirein, hyppää tamma muitta mutkitta yli metriä ja kerää ruusukkeet kotio puoliveristen nokan edestä.

Yllättävää, kaiken kiukkuamisen jälkeen, Helmiina tarhaa mielellään laumassa ja nauttii hevoskavereista. Ehkei sen villiä sielua vain ole tehty yksin ihmistä palvelemaan. Kesällä tamma laiduntaa mielellään, tarhakauden sillä olisi myös hyvä olla kaveri jonka kanssa kyhnyttää. Maastoilemaan Helmi ei mielellään lähde yksin, se on muka säikkyvinään ja pälyilee puskia. Kaverin kanssa, vaikka se olisi ori, tamma käyttäytyy asiallisesti. Pitkät laukkasuorat ovat erityisesti punaisen tamman mieleen, eikä sitä uskoisi kuinka kovaa lihapullan ulkomuodon omaava suomenhevonen pääseekään kiitämään.