• orit
• tammat
• kasvatus
• muuta

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, kuvat © Pikselit

Nimi	Aarnion Lumihelmiäinen "Vilma"	Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma
Syntynyt, maa, ikä	30.10.2024 0v	Väri	punarautias (Aa/ee)
Rekisterinumero	VH24-018-0411	Säkäkorkeus	157cm
Koulutustaso	He A / 110cm / CIC1	Painotuslaji	esteratsastus
Kasvattaja	Ansqqu (VRL-00428) Aarniometsä	Omistaja	Aarniometsä VRL-00428

Vilma ei ehkäpä luonnegeeneissä saanut parhaimpia lähtökohtia, katsos kun isä on Sotku ja emä Aarniometsän ehdottomasti raskaimman eläimen arvonimeä kantava Heluna, voi Vilmasta odottaa lähes kaikkea ja melkein katastrofia. Vilma on hiukan pikkuvanha kaikessa kauneudessaan, eikä se välittäisi olla pikkulasten paijailtavana. Tuhma se ei ole, mutta ilme kertoo enemmän kuin tuhat ja yksi sanaa. Pahana päivänä tamma saattaa jumpittaa, ja karsinassa kylmänrauhallisesti kääntyä ihmistä kohden tavoitteena tehdä siitä kärpäspaperin korvike seinälle, mutta napakan käsittelijän kanssa tämänkin eläimen kanssa pärjää. Siinä missä tamman emänkin kanssa, vaikka kylmiä hermoja se vaatiikin.

Vaikka ruoho onkin vihreämpää aidan toisella puolella, on Vilma kentän aitojen sisäpuolella varsin kaunista katseltavaa. Sillä on tasaiset ja ilmavat liikkeet, se on herkkä avuille ja suorittaa tasaisesti oikean ratsastajan kanssa. Herkkänä kyljistään sen kanssa saa olla tarkkana, koska liian ronskeja apuja käyttäen voi olla varma takajousituksien ratkeamisesta, ja kentän hiekan koostumukseen tutustumisesta. Kouluaidoissa Vilma tekee varsin varmasti omalla tasollaan, antaen ratsastajalle pienoisen WOW fiiliksen etenkin siirtymisissä. Suomenhevoseksi se on nopea reagoimaan, vaikka toisaalta hetkittäin reaktiokykyä saisi olla vähemmänkin. Taas asiassa ratkaisee paljon tapa ratsastaa tammaa. Esteradoilla Vilma on kuumahko, sillä on matkaavoittava laukka ja se on varsin taitava arvioimaan lähestymisiä tiukemmissakin kaarteissa. Huonosti ratsastettuna tammasta saa vain kyttäilevän ja kiemurtelevan possun, muttei epäonnistumiset ainakaan taidoista jää kiinni. Maastossa Vilma on varsin vahva suustaan, ja ottaakin helposti kierroksia. Vaikka tamma on peloton maastoesteillä, voi kohtaloksi koitua liian kuumana käyvä ratsu joka pakan levitessä kieltää turhan helposti.

Tallissa, vaikkakin perus positiivari Vilma on, se on napakan käsittelijän hoitamana ihan mukiinmenevä yksilö. Turhat hempeilyt sen kanssa saa unohtaa, ja karsinassa varustamisen sijaan se kannattaa ottaa pesupaikalle tai käytävälle kahdenpuolen kiinni, mutta ilkeää siitä ei saa kuin ihmisen omasta syystä. Loimitus on aina ollut tammasta epäilytävää, mutta rauhallisesti ja jämptisti toimiessa, ei tämäkään toimitus ole mahdoton. Vilma himoitsee omenoita, joten parhaiten sen suosioon saa kun piilottaa liikutuksen jälkeen omenanlohkon tamman ruokakuppiin.

Kisahevosena kuuma Vilma on terävä, mutta liika häly ja huono verkka saattaa koitua kohtaloksi, kun H-hetki koittaa. Riittävä alkukävely syrjässä kisähälystä ja tehokas verkka-alueella vietetty 20min on paras tekniikka ollut jo tovin kisasuorituksessa loistamiseen. Usean päivän kilpailut sopivat Vilmalle paremmin, sillä silloin se saa rauhassa tottua kilpailuiden hälyyn ja siten suorituksetkin paranevat.

Jälkeläiset