Teasdale Verena

Veera on aina iloinen, korvat tötteröllä kulkeva ponineitonen. Energisenä ja vilkkaana ponina se on joka ikisenä vuoden päivänä melkoinen tapaus, mutta pohjaluonteeltaan kuitenkin kiltti ja mutkaton käsitellä. Isompana ponina se on enemmän aikuiseen makuun sopiva kilpakumppani, mutta napakan junnun tai nuoren ponivuosia päättävän ratsastajan kanssa varmasti myös opettavainen ratsu. Helpolla se ei anna kapasiteettiaan esiin, mutta aktiivisesti ratsastettuna se on erittäin osaava esteponi.

Kimo tamma ei missään nimessä ole laiska tai käsijarru päällä kulkeva tyyppi, sen sijaan toisinaan jarru voisi mennä hiukan tehokkaammin läpi. Suustaan tamma ei ole kova, mutta vaatii paljon puolipidätteitä jotta niiden tehon saa läpi ja ratsastaminen ei ole yhtä formuloiden kiihdytysajoa. Tuolloin virheetkin lisääntyvät, eikä Veera pääse suorittamaan koko kapasiteettinsa kanssa. Kouluaidoissa tamma on kyllä asiallinen ratsastaa, muttei mikään miellyttävä. Jossei se luista hiukan täältä ja tuolta, saattaa sen keskittyminen olla muutoin toisinaan heikkoa. Tarkasti ratsastettuna poni suorittaa helpolla tasolla, muttei se missään nimessä ole painotukseltaan kouluponi. Kouluratsastus on kuitenkin kaiken tekemisen pohja, joten sileän treenit eivät ole todellakaan pahitteeksi tälle tammalle. Esteillä Veera on menevä, ei ehkä kuuma mutta kuitenkin turhankin innokas. Etenkin estekorkeuden noustessa, tamman hallitseminen radalla korostuu. Kapasiteettia ponista löytyy runsain mitoin, se on sitten ratsastajan käsissä, pystyykö sen kaiken taidon valjastamaan täydelliseen suoritukseen josta on ilo kertoa vielä kotonakin. Maastossa Veera on melkoisen kuuma tapaus, ja sillä maastoileekin vain harvat ja valitut (lue : ne jotka ei pelkää sen kyydissä).

Reissussa Veera on vähän kuin ammattilainen, se kylmänviileästi kävelee autoon ja perillä tervehtii kovaa kiljuen koko maailmaa. Joskus sitä on pohdittukin, miten yksi poni voikin muuttua ihan toisenlaiseksi pelkästään kuljetuksen aikana, sillä kotona lastattu poni ei muistuta tuota karjuvaa häntä tötteröllä tanssivaa ponia. Tai kenties siihen pitäisi kiinnittää muutaman kilon painot, jottei se tuppaisi lähtemään lentoon ihan niin heppoisasti. Onneksi poni alkaa käyttäytymään, kunhan ratsastajan saa jollain ilveellä nostettua selkään. Veera vaatii huolellisen lämmittelyn, jotta se syttyy kilpailumoodiinsa. Selkeästi poni vaihtaa hullu tamma kytkimensä rusettihai -asetuksille. Onneksi, muutoin se saattaisikin olla laitumen perällä pelkkänä siitostammana. Sen verran haastavaa sen kanssa on ollut kilpailumatkoilla käyminen. Veeran kanssa toimii parhaiten, jos se saa saapua kilpailupaikalle jo edellisenä päivänä. Silloin se on selkeästikin asennoituneempi tulevaan koitokseen, eikä käyttäydy ihan niin sekopäisesti. Kotioloissa poni on useimmiten ongelmaton, mutta silloin kun se ei ole, saattaa useampikin työntekijä toivottaa sen yhtä kauas kuin missä pippuri kasvaa. Luojan kiitos se on edes nätti katsella, kaikkien kommervenkkiensä jälkeen.