• orit
• tammat
• kasvatus
• muuta

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, kuvat © Elisan vapaat (CC BY-NC 4.0)

Nimi	Lumituisku "Tuire"	Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma
Syntynyt, maa, ikä	05.02.2022 34v	Väri	punarautias (Aa/ee)
Rekisterinumero	VH22-018-0291	Säkäkorkeus	151cm
Koulutustaso	He A / 110cm / CIC1	Painotuslaji	yleispainoitteinen
Kasvattaja	Mari H. (VRL-05704)	Omistaja	Aarniometsä VRL-00428

Tuire on perinyt rutkasti vanhempiensa luonnetta, ollen toimiva mutta kuitenkin virkeä pienellä twistillä. Tuiren kanssa ei tylsää päivää ole, ja mitä vanhemmaksi se tulee, sitä aromikkaammaksi se muuttuu. Nuorempana tamma oli toisinaan hiukan levoton tai häslä, joka näkyikin valitettavasti ratsastaessa toisinaan huonona keskittymiskykynä ja sitä myöden tahtirikkoina tai puomien kolisteluna. Ikää kun tammalle on kertynyt, on turha hyörinäkin vähentynyt ja suorituskeskittyminen parantunut hiiren tasolta aina elefantin hermoihin. Tuiren bravuuri nuorempana oli riittävästi hermonsa menetettyään ottaa ritolat, joita se luojan kiitos ei enään vanhempana ole harrastanut. Kun hieman paksu suomenhevonen päättää ottaa ja lähteä, ei siinä oikein mahda muuta kuin toivoa pysyvänsä kyydissä.

Tuiren kanssa toistot eivät ole ratkaisu ongelmiin, vaan selkeät tehtävät jotka loppuvat heti onnistumiseen. Tämän tamman kanssa ei kannata tavoitella kuuta ja tähtiä, sen sijaan kun vain tyytyy siihen yhteen hyvään jää kaikille todennäköisesti parempi mieli. Kouluaidoissa tamman tylsistyminen on herkemmin havaittavissa, eikä sen maltti tahdo riittää yhden kulman täydelliseksi hiomiseen. Taitava tamma kyllä on, kun siltä vaaditaan sopivassa määrin ilman turhaa puskemista tai painostusta. Vaikka muutoin tamma onkin mutkaton ratsastaa, ei se kilpakentillä kouluaidoissa ole kokemattoman hevonen mikäli mielii saada suorituksesta onnistunut paketti. Esteillä tamma on rohkea ja energinen ratsastettava, eikä sen kanssa kannata pelätä vauhtia. Varmajalkaisena ratsuna tamma taipuu tiukempiinkin kaarteisiin, ilman että hyppy kärsii kuitenkaan liikaa. Tuire onkin siis oiva valinta, jos haluaa ratsastaa sekunneista. Maastossa tamma on toisinaan kuumahko, olematta kuitenkaan onneksi kova suustaan. Pahana tapana tammalla lienee turhan kevyt takaosa, etenkin jos vauhti meinaa riistäytyä käsistä. Parhaiten tamma toimii yksinään tai enintään yhden kaverin kanssa maastossa.

Kilpailupaikalla tamma on tamma. Ei kai se sen enempää selityksiä tarvitse. Tuire ei välitä turhan lähelle tulevista yli-innokkaista tuttavista, ja kertoo sen kyllä varsin selkeästi. Parhaimmillaan se on kilpailupaikoilla joissa on tilavat verkka-alueet, silloinkin lämmittelyt saa jättää melko lyhyeksi jottei turhaan saa tammaa käymään kierroksilla. Tallissa Tuire on ihan siedettävä tyyppi, toisinaan sille on tosin hyvä muistuttaa kumpi pää narusta on vauhdin määrääjällä. Kengittää Tuire on harmiton, mutta joka talvinen klippaus ei kuulu missään määrin tamman lempipuuhiin. Valitettavasti jos on sukua mammutille karvansa pituudessa, ei oikein kilpahevosen arki suju täällä pohjolassa ilman parturointia.

Jälkeläiset