Bahaia Even

Päiväkirja

02.07.2023 – Varsalaidun ja ensikohtaaminen

Kun Eveneveristä soiteltiin kuukausittainen yhteistyöpuheli, kerrottiin tallissa olevan eräs vanhempi iso puoliveritamma joka on kyllä tehnyt hienon uran kilpahevosena mutta sillä on ollut haasteita tiinehtyä ja nyt alkaisi olla aivan viime hetket saada vielä yksi varsa. Niinpä he kääntyivät puoleemme, jos tallista löytyisi joku sopiva ori joka tiineyttäisi hyvin. Ja olihan meillä, nimittäin wpb ori Helios. Se nyt ei ole hienoin kilpahevonen, mutta hyvä luonteinen ja tähän asti se on saanut kaikki tammansa tiineeksi ensisiemennykseen. Muutaman yrityksen jälkeen saimmekin vanhan tamman Bahana tiineeksi. Pitkäjalkainen tammavarsa oli erittäin tervetullut Aarniometsään ja muuttaisikin vuoden iässä kasvamaan varsalaumaamme.

Itselläni oli muutakin asiaa Eveneveriin, mutta olihan tammavarsa itsekin nähtävä livenä ennen kuin saisimme varsan talliimme. Kävelimme hieman kauempana olevalle varsalaitumelle jutellen samalla yhteistyökuvioista. Muutama varsallinen tamma laidunsi tyytyväisenä keskikesän auringon alla. Ja sitten oli Aia. Kaunis ruunikko tammavarsa nuohosi yksinään pienessä metsäsaarekkeessa. Kuopsutti, kaiveli, tökki turvallaan ja pärski sitten kun puunlehti tökkäsi sitä sieraimeen. Olin näkevinäni kiinnostuneessa katseessa paljon varsan isää Heliosta, mutta kaiken alla kuitenkin kyti elämänilo ja temperamentti. Nähdessään ihmiset lähti varsa iloisesti loikkien tutustumaan tulijoihin. Ilman häivääkään pelosta se käveli suoraan luokseni, nuuhkaisi ojennettu kättäni ja kiljaisi sitten leikkisästi pukitellen lauman ympäri pienten kavioiden lähes tanssiessa maanpinnan yläpuolella. Katselin aikani varsaa ja ihailimme muitakin varsoja laitumella, kunnes lähdimme kävelemään takaisin talleja kohti. Pieni ruunikko jäi katselemaan aidan tuntumaan hetkeksi, mutta pian se jo kirmasi takaisin metsäsaarekkeelle jatkamaan tutkimuksiaan.

15.06.2025 – Töihin paluun aika

Kaksi viikkoa lomaa ja tänään koitti se päivä, kun Aia haettiin takaisin laitumelta. Täytyy myöntää, että taisin itse odottaa jälleennäkemistä enemmän kuin tamma. Aia puolestaan näytti ensimmäiset kymmenen minuuttia siltä, ettei ollut aivan varma, miksi ihmeessä tämä vihreä paratiisi piti jättää. Se nosti päätään, katsoi minua hetken ja hörähti sitten aivan kuin olisi sanonut: aivan tosissasiko olet?

Laitumelta kiinni ottaminen sujui onneksi helposti. Aia tuli luokse melkein heti, työnsi turpansa tuttuun tapaan olalleni ja puhkui innokkaana. Sitten se vilkaisi taakseen muiden laidunkavereiden suuntaan ja teki pienen, hyvin harkitun parin askeleen peruutuksen. Ei mitään varsinaista vastarintaa, mutta selvästi ilmoitus siitä, että päätös laitumelta lähtemisestä ei ollut kokonaan sen oma. Astuin kuitenkin perässä, puin riimun tamman päähän ja huokaisten se lähti perässäni kohti porttia.

Tallille päästyämme Aia vaikutti suorastaan tyytyväiseltä. Harjaaminen taisi olla erityisen mieluisaa, sillä tamma seisoi silmät puoliummessa ja nojasi välillä koko painollaan harjaa vasten. Lomailu näkyi kyllä siinä, että karvaa irtosi varmaan yhden kokonaisen ponin verran ja muutama hyttysensyömä paukamakin oli kerättynä. Mietin jo hetken, pitäisikö minun harjata Aia vai perustaa tallille uusi hevosista valmistettu villatehdas. Jatkoin kuitenkin harjausprojektia.

Ensimmäiset työpäivät loman jälkeen aloitetaan tietenkin rauhallisesti, joten tänään ohjelmassa oli kevyt ratsastus. Aia tuntui selkään vähän tavallista pyöreämmältä ja ehkä hieman uniselta, mutta muuten omalta itseltään. Alkuverryttelyssä se liikkui rennosti ja tuntui pikkuhiljaa muistavan, että ratsastajakin oli edelleen olemassa. Aia kuunteli hyvin ja teki siirtymiset tarkasti, vaikka ensimmäinen laukannosto muistutti enemmän ehdotusta kuin varsinaista toteutusta. Toisella yrittämällä tamma kuitenkin nosti laukan niin nätisti, että päätin olla huomauttamatta ensimmäisestä yrityksestä. Kaikilla meillä on maanantaisin vähän vaikeuksia päästä takaisin työrytmiin, varsinkin kun oli jo perjantai.

Olin juuri pyytämässä ravia, kun Aia päätti samanaikaisesti ottaa yhden askeleen sivulle nähdäkseen, mitä kentän portilla tapahtui. Minä puolestani olin täysin vakuuttunut siitä, että jatkamme edelleen suoraan eteenpäin. Lopputuloksena olimme hetken molemmat menossa eri suuntiin, mutta onneksi Aia korjasi tilanteen ennen kuin ehdin maistamaan vastalanattua hiekkaa. Tamma vilkaisi minua sellaisella ilmeellä, että epäilen sen pitäneen tapahtunutta enemmän minun kuin omana virheenään.

Talliin palatessa Aia oli mukavan letkeä ja rento, korvat heilahtelivat ees taas rennosti sen keinahdellessa tallinovista sisään. Se sai vielä kunnon harjauksen ja tietenkin ansaitut rapsutukset. En tiedä, kumpi meistä oli lopulta tyytyväisempi päivän päätteeksi. Huomenna jatketaan taas. Todennäköisesti Aian mielestä hieman liian aikaisin, mutta jokainen loma loppuu aikanaan. Onneksi oli vasta kesäkuu, ja kalenterissa häämötti vielä elokuussa toinen laidunpätkä kiltille Aialle. Onhan se sen ansainnut.

Ei valmennusmerkintöjä.