Underwriter xx KERJ-I

kuvat © Fee-Fotografie

Englantilainen täysiverinen, ori musta (EE/aa), 155cm syntynyt 02.11.2021 30v kasvattanut Michael Felton, Apple Orchard Farm omistaa Brimstone Gård VRL-00428

VH22-006-0081 He A / 120cm / CIC2 kenttäratsastus painoitteinen

kuvat © Fee-Fotografie

Kilpailukalenteri & saavutukset

Päiväkirja

Alunperin Briteissä syntynyt Uuno oli jo tehnyt pitkän matkan muuttaessaan Suomeen Eveneveriin. Kuitenkaan tallilla ei koskaan lähtenyt täysiveristen käyttö kasvatuksessa todenteolla käyntiin, joten Uuno ja tamma Belecina Yemn muuttivat Tanskaan Alyssan hoteisiin jossa molemmille oli paremmat mahdollisuudet päästä todenteolla jalostuksellisesti käyttöön.

Uuno kokeneena matkustajana ei onneksi stressannut juurikaan matkan aikana. Rahtilaiva vei hevoset ensin Turun satamasta Kööpenhaminaan, josta loppumatka taittui teitä pitkin. Laivalla Uuno söi rauhallisesti heiniään, toisin kuin matkatoverinsa. Turhia tässä hermoilla, näytti Uuno pohtivan. Kööpenhaminaan päästessä aurinko vilkuili pilvien takaa, muttei onneksi ollut paahtavan kuumaa. Brimstonen tallipihalle johtavalle tielle käännyttäessä Uuno jo hirnahteli, jottei kellekään jäisi epäselväksi mustan täysiverisen saapuneen.

Hevoset ulos autosta, ja Uuni tallin viileyteen. Karsinassa odotti ämpärissä mashivettä ja pieni tukollinen heinää. Ori hörppi vettään ja kävi sitten piehtaroimassa matkan jäljiltä kertyneet hiet. Tovin levättyään hevostenhoitajat veivät oriin kävelytyskoneeseen, jotta jo iäkkäämmän oriin lihakset eivät jäykistyisi. Uuno näytti nyt jo verkkaisesti kävellessään siltä kuin se olis aina asunut Brimstonessa.

Olisipa jokainen kilpahevonen kuten Uuno. Olisi reissaaminen paljon helpompaa. Jo ensimmäisen päivän jälkeen ori vaikutti olevansa ihan kotonaan, selkeästi muutto ei ollut rasittanut oria juurikaan. 19v ikinuorena se palautui loistavasti. Ensimmäisen viikon ori lähinnä nautti laiduntamisesta omassa pienessä paratiisissaan sekä nautti tallityöntekijöiden kanssa maastoilusta. Parasta kuitenkin tallin sijainnissa on meri. Hiekkarannalle, jossa hevosetkin ovat sallittuja, on matkaa vain 20min ajomatkan verran. Pakkasimme hevosautoon aamutuimaan Uunon sekä myös Suomesta Tanskaan muuttaneen Belle -tamman ja lähdimme hevosten kanssa kohti rantaa. Uuno hieman kuopsutteli autossa ja höpötteli punaiselle matkakumppanilleen, mutta asettui sitten aloilleen.

Perille päästyämme otin Uunon suitset ja kiipesin hevosautoon jossa laitoin oriille suitset taluttaakseni sen ulos. Suolainen merituuli puhalsi lempeästi ja tarttui oriiseenkin sen puhistessa intoa täynnä. Jännesuojat oli jo laitettu jalkaan tallilta lähtiessä, joten rintaremmimartingaali sekä satula selkään ja kohti hiekkarantaa. Uuno nyki innoissaan ohjaa mutta pysyi kuitenkin kiltisti hallinnassa. Edes Bellen yritykset lähteä täysillä eivät saaneet fiksua oria hermostumaan. Kehuin Uunoa vuolaasti samalla kun kävelimme upottavassa hiekassa alkukäynnit. Hetken kuluttua pyysin oria siirtymään raviin ja lyhensin ohjia hieman. Ori yritti jälleen muutamasti nyppiä ohjaa lisää, mutta kulki kuuliaisesti korvat tötteröllä korkeassa muodossa. Aurinko porotti taivaalla, mutta viileä tuuli virkisti mukavasti.

Ohjasin oriin kohti vettä, eikä se epäröinyt lainkaan. Korkeassa pompottelevassa ravissa istuminen oli haastavaa, joten annoin oriin siirtyä laukkaan eikä se toista kehoitusta tarvinnut. Innostunut pärskähtely kieli oriin menohaluista veden roiskuessa pisaroina ympärillämme. Tilaa oli päästellä, joten en enään pidätellyt oria vaan hölläsin aivan hieman ohjaa ja maiskautin kevyesti. Aivan kuin ori olisi huokaissut kiitoksesta ja hypähti loikalla eteenpäni kuin tykinsuusta. Bellen ratsastaja oli myös antanut kuumalle tammalle vihdoin luvan lisätä vauhtia, eikä kaksi täysiveristä enempää tarvinnutkaan. Kevyt hikivaahto alkoi ilmestyä oriin kaulalle, mutta vauhti ei hidastunut mihinkään. Vaikka tuuli ujelsi korvissa vauhdista, tiesin että ori oli yhä hallinnassani. Toisin kuin tammakaverinsa. Kun ranta alkoi selkeästi päättymään, pyysin oria vihdoin hidastamaan ja se hiljensikin kuuliaisesti. Pyysin oriin hidastamaan käyntiin ja seurasin että myös toinen ratsastaja sai tammansa hidastamaan.

Kävelimme takaisin parkkipaikalle kahlaten polven syvyydessä vedessä. Uuno pärskähteli aina välillä niin tyytyväisen oloisena että väkisinkin hymynkare karkasi suupieliin. Päästyämme autolle takaisin, oli Bellekin jo rauhoittunut. Juotimme hevoset ja samalla otin satulan pois oriilta. Hetken verran kävelytin sitä vielä tasaisella, muttei hikisessä oriissa juurikaan ollut väsymisen merkkejä. Tallille päästyämme talutin oriin suoraan laitumelle, jonka reunalla otin vielä suojat pois ja päästin Uunon sitten irti. Muutaman raviaskeleen otettuaan se upotti turpansa ruohon sekaan ja alkoi laiduntaa. Oli siinäkin yksi hurja ori kerrakseen.