Pyökin Vihma

Hilma on erään loppusyksyn parhaimpien ideoiden tuotosta. Kun vettä tulee kuin aisana, tallinpiha alkaa muistuttaa epäilyttävästi suopainin suomenmestaruusareenaa ja jatkuva pimeys meinaa kaataa mukanaan, tulisi joka talliin hankkia yksi Hilma. Ja ponikokoinen sellainen. Toki Aarniometsän suomenhevoset ovat kaikki varsin pienehköä mallia, ei kuitenkaan yhtäkään ponikokoista ole vielä eksynyt pihamaallemme.
Kun Veera ilmoitti Pyökkipolusta löytyvän kotia kaipaavia suomenhevosvarsoja, sovin aikailematta Veeran kanssa eräälle lauantai-iltapäivälle vierailuajan. Meidän tallista löytyykin jo Pyökin Sedna. Pohdin, mahtuisiko talliimme vielä ainakin yksi punainen tamma. Ja siinä Hilma olikin. Täydellinen, pikkuinen Hilma. Veera kertoi sen vanhempien olevan kumpaisenkin monipuolisia kilpahevosia, ja emällä olikin yksi kouluradoilla uran tehnyt varsa ennestään. Hilma itsessään oli kuitenkin se, johon ihastuin. Se tuli heti portille muiden ikäistensä varsojen kanssa, utelias katse suurissa tummissa silmissään. Kaupat oli sovittu.