Blumenfelds Dafina

Päiväkirja

02.05.2022 – Saapuminen Suomeen

Fiina ostettiin Saksasta suoraan sen kasvattajalta Blumenfeld siittolasta. Sen oli alunperin tarkoitus matkustaa jo huhtikuun puolella Suomeen, mutta kevätmyrskyt viivästyttivät ikävästi matkaa viikolla. Olihan se aivan ymmärrettävää ettei ehdontahdon kannattanut meriteitse lähteä tuomaan hevosta myrskyisällä säällä ja taas maata pitkin kuljetusaika moninkertaistuu. Onneksi kasvattaja lupasi pitää tammaa tallissaan viikon pidempään.

Saatuani viestin kuljetusyhtiöltä tamman olevan matkalla vihdoinkin Suomeen, alkoi vain pitkä odotusaika. Myöhään maanantai-iltana hevosauto kaartoi pihaan. Kuulin auton hiljentäessä kiukkuista potkimista autosta, ja ajattelin heti että minun uusin hankintaniko sielä ojentelee jalkojaan. Onnekseni kuljettaja Jorgei totesi kyydissä olevan nuoren oriin joka oli jo potkinut hetken seiniä selkeästi tympääntyneenä matkaansa. Fiina seisoi melko rennosti autossa, josta Jorgei sen taluttikin pihalle. Voikko poni hirnui kimeästi kertoakseen saapuneensa, mutta autossa oleva ori hermostui vain entisestään joten kuljettaja lykkäsi ponin narun minulle ja huikkasi hyvästit lähtien viimeisen matkustajan kanssa jatkamaan matkaansa.

Talutin ympärilleen pälyilevää aavistuksen säikkyä tammaa hetken pihamaalla. Tallilla vielä oleva äitini tuli katsomaan hankintaani, ja näin Katariinan hymyilevän hyväksyvästi. Vein tamman talliin ja omaan karsinaansa, missä vaihdoin sille kuivan loimen niskaan. Hetken ympärilleen pälyiltyään se alkoi hamuamaan heinäkasaa selkeästi hyväksyen paikat.

05.05.2022 – Ensimmäinen ratsastus

Fiinallahan on jo ikää 6v vaikkei se olekaan vielä kerinnyt kilpakentillä pyörähtämään. Ikäisekseen se on kuitenkin hyvällä mallilla ratsastuksellisesti, ja jo koeratsastuksessa se antoi osviittaa kyvykkyydestään. Tamma oli saanut kotiutua rauhassa muutaman päivän, mutta tallityöntekijöiden roikuttua lentoon lähtevän tamman narussa ulos viedessä totesimme että eiköhän ole aika laittaa tamma liikkeelle. Muutamaa satulaa sovitettuamme löysin omastatakaa hyvin istuvan koulusatulan ja suitset lainattiin toiselta ponilta näin alkuun. Pintelöittin tamman jalat vielä lopuksi, ja alkoihan se näyttää ihan pesunkestävältä dressage ponilta.

Talutin tamman maneesiin, sillä ulkona oli melkoinen tuuli ja selkeästi hiukan pöllövirtaa kerännyt tamma lienee turvallisinta testata maneesissa. Tallityöntekijämme Milena oli jo maneesissa rauhallisen voikon Kuuraviiman kanssa kuten olimme sopineet. Fiina katseli suomenratsua hiukan nenänvarttaan pitkin, mutta ilmeisesti rauhallinen hölkkääjä ei sen uutiskynnystä ylittänyt. Kiipesin jakkaralta tamman selkään, huomaten sen jännittyneisyyden. Kävelin aluksi muutaman kierroksen hieman löysemmällä ohjalla, mutta aloin nopeasti kokoamaan ponia jottei sen keskittyminen kerkeisi herppaantua. Poniksi sen liikkeet olivat kivat ja ravissa oli helppo istua harjoitusraviin hetken kevenneltyäni. Teimme varsin perus väistöjä ja siirtymisiä, lähinnä jotta tamma pääsisi oikomaan kinttujaan ja olisi hyvin tuntumalla.

Lopuksi laukkasin muutaman kierroksen pääty-ympyrällä reippaassa laukassa. Fiina tuntui mukavan herkältä, muttei kuitenkaan kuumalta. Päätin että tässä oli ensimmäiselle kerralle ihan riittämiin jumppailua. Jalkauduin tamman selästä loppukäyntien ajaksi, mikä oli ihan fiksu veto ponin säikähtäessä yllättäen avautuvaa maneesin ovea seuraavan treeniin tulevan hevosen astellessa sisään. Loppupäiväksi Fiina pääsikin tarhailemaan omaan tarhaansa.

Ei valmennusmerkintöjä.